Jäi mombasaan vain päivä elämää
ja elämään nyt mombasa vain jää
kuumankostean minä tunsin mombasan
ja meren, taivaan afrikan
Mä ensin näin vain meren sinisen
ja koralliin löi aallot jylisten
pärskeen takaa näin sinun hahmos yllättäin
sä nousit rantaan nauraen
Ja simpukan, niin vaahdonvalkoisen
sä ojensit ja katsoit hymyillen
koskin simpukkaa ja sen pintaa karheaa
kuin vartaloas kosteaa.
Kun polttaen löi tuuli kasvoihin,
niin käsissäs sä kannoit aaltoihin
tyrskyn alle jäin. olit vahva sylissäin,
niin lämmin suolanmakuinen.
Kun saapui yö, niin tyrskyt lannistui
ja lahdelmaan vain kevyt vaahto ui
kuulin unessain leopardin huudon vain
ja kosketin sua uudestaan