Voi mua väsynyttä rellestäjää,
osaanko kotiini tulla?
maailmalle mitä musta pellestä jää,
vain karmeita tarinoita repussa mulla
nyt istun alas, panen reppuni laulamaan,
tarinaa kertomaan
tarinaa menneistä, aa, markoista penneistä
Nyt reppu jupiset riimisi rupiset
tai katkon sinulta nyörit
nyt korvaani karmeat juttusi supiset,
kotona turhaan jaloissa pyörit
et jättää saa pois sanaakaan
et sitä kaunistakaan
Ei ruoho kasva missä kulkenut oon,
paljon on surua tuonut
tyttöä monta syliin sulkenut oon,
karhuviinaa ja kahvia juonut
palaa mieleni menneisiin muistan kun uhosin
sinne ja takaisin, vasta ukkona makaisin
Nyt reppu jupiset ...
Ei mua revi enää reppuni tuo
taittamaan taivalta teille
viimein palaan kotikorjaamon luo
viimein laulan lauluni teille
ratapihalla nielen uudestaan ja uudestaan
takerrun vaihteeseen samaan ja ruosteiseen
sitä kääntelen edestakas
Nyt reppu jupiset ...
(x3)