Onka tämä painajainen vai aito kätkytkuolema
kylmänhikinen vartaloni on kuin norsun nuolema
pimeyden morsian turmion kätilö on säilönyt purkkeihin lapsia
hän on kalju astuu siilien päälle ja muistuttaa uusnatsia
Syksyllä pimeys henkiin herää mörököllit kärpässieniä kerää
ne istuttaa niitä pensaisiin ja puihin sieltä ne joutuvat lasten suhin
routa lapset kalikoiski jäätää, mörököllit lapsia ympäri kääntää
ja enkeli taivaan lausuu näin miksi natiaiset ovat väärin päin
Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu se oikea yö
ilkeys nurkassa varttuu ja lapsiansa syö
kuolemanpelko herää, ne joukkoja ikkunas alle krää
kätesi ristiin laita ettei perkele niskojasi taita