"aurinko ja kuu.
syttyneet kaukana sieltä
missä lehväin suoja yllein kumartuu.
Kai vuosia olen jo kulkenut
muassa metsien kansojen.
olen oppinut viisautta susilta
ja nukkunut karhujen kanssa.
Yhtäkään ihmistä en ole kohdannut,
kylänkään liepeille sattunut.
tiedä en matkaani kotoa.
kohtalo sanelee minne johtaa tie."
Kaukana tyvenessä
vehreä polku verelle johdattaa.
yllä maan, taivas kattona,
loppunsa on kaikella.
"kai vuosia olen jo kulkenut
miettien veljeni lähtöä.
kunpa tietäisin minne hän päätyy.
jumalat suojelkoot häntä matkallaan."
Järkähtävät vankat kalliot.
vaeltavat kuu ja aurinko.
tuulet yltyvät, myrskyt tyyntyvät.
laivojansa aallot etsivät
"taivaalla tähdet valaiskaa,
tulen vain minä tarvitsen.
luonnosta olen syntynyt,
edessäs' mitään pelkää en."