Katkennut ter� k�dess�ni,
verivana rinnallani.
vain tyhj� huotra maahan tallattuna
seuraa kun l�hden taas.
On vihollinen kaadettu,
voittamaton voitettu.
veistetty� lihaani pelko j�yt��.
Tuo viima hyyt�v�
nime�ni kuljettaa.
punainen veri piirt��
merkin maahan routaiseen.
Vuoren rinnett�
huurre kapuaa.
kuin hetke��n odottaen
laelle kotka vain j��.
Taas vaihtaa tuuli suuntaa,
se vainajia syleilee ja kivet murentaa.
On mets� autio
ja pilvet paenneet.
katson henki h�yryten
kun kaikki hiljalleen j��tyy.
Vain viima hyyt�v� nime�ni kuljettaa.
lopulta tied�n sen mit� tulin
t�ytt�m��n.
Vuoren rinnett�
taivas kuristaa.
pelotta tarkkailee h�n
jonka siivet viel� kantavat.
Yksin tuulta vastassa
seisoo orpo taistojen.
siint�� mets� keih�iden
rannassa taivaan punaisen.
Se raivo lailla ukkosen
silpoo rivit n�yrtyvien.
sudet talosta kuoleman
suovat henk�yksen viimeisen.
Yksin tuulta vastassa
on lapsi tuon teurastuksen.
Ei vanhus sano sanaakaan,
vain haaskalinnut taivaalla tarinansa
tuntevat.
Multaan hautaan kappaleet
raudan v�sym�tt�m�n.
matkan lopussa ei j�ljelle j�� mit��n.
Viel� viima hyyt�v� lauluani kuljettaa.
merkki rautaisessa maassa aikaan katoaa.
Vuoren rinnett�
huurre kapuaa.
kuin hetke��n odottaen
laelle kotka vain j��.
Siivet revitty mutta kynnet valmiina
loppunsa kohtaamaan.
Sodan maailmaa
pimeys kuristaa.
pelotta tarkkailee h�n
jonka silm�t viel� n�kev�t.