Saapui h�n keskelle h�vityksen
kyl��n ammoin niin rauhaisaan.
katot hehkuivat v�reiss� liekkien
ja veri rakkaiden peitti maan.
Vihan nostatti ja kiiri taivaisiin.
niin moni lieni jo tiell� tuonelaan
vaan he viel' ei veisi h�nt� mukanaan.
Vaik' joukkonsa h�n kokosi liki ly�dyist�,
yksin raivonsa vavahdutti julmaa vastusta.
kai satakunta ruumista h�n polki allensa,
armoa ken sai kohtas' vain kirveen kaulalla.
"miekanter�t vapauttakaa,
kostuttakaa kylm�� rautaa!
suokaa heille vihastanne,
hukuttakaa hurmeen virtaan!"
"kilpien taa piiloutukaa,
pelkurit jo per��ntyk��!
ohitsemme jos mielitte
viimeinenkin hautaan saattakaa!"
Harvatpa kertomaan s��styiv�t,
siksi veri yltyi virtaamaan.
niin vain aika koitti my�s sankarin
kirjailtu miekka kourassaan
(vaan mies taipumaton veljet rinnallaan
tarustoissa el�� ainiaan).