K�rsivan rukous
tuskissasi jaloissani ry�mit
armoa anoen
vuodattaen verta tuhansista haavoistasi
jotka suolalla ja myrkyll� kyll�stin
ei ole armoa
ei anteeksiantamusta
kun kasvojasi ilkkuen potkaisen
Kuka nyt on herra
ja ket� on korkeuksiin katsottavan?
kenen varassa on el�m� ja kuolema,
kenen vihaa on nyt pelj�t�v�n
kurjuutesi on onneni!
heikkoutesi on vahvuuteni!
Mahdin alla taipuu kovinkin ter�s
pelossa katoaa syvinkin viisaus
viimeinen isku
raastaa sinusta elon rippeet
ruumiisi h�p�isen
ja hautaan kuolleeseen synnin maahan
kerran taivaan valon ruhtinas
nyt ravintona matojen
kun j�lleen y�h��n palaan
on nimesi vaipunut unholaan