"aurinko ja kuu.
syttyneet kaukana sielt�
miss� lehv�in suoja yllein kumartuu.
Kai vuosia olen jo kulkenut
muassa metsien kansojen.
olen oppinut viisautta susilta
ja nukkunut karhujen kanssa.
Yht�k��n ihmist� en ole kohdannut,
kyl�nk��n liepeille sattunut.
tied� en matkaani kotoa.
kohtalo sanelee minne johtaa tie."
Kaukana tyveness�
vehre� polku verelle johdattaa.
yll� maan, taivas kattona,
loppunsa on kaikella.
"kai vuosia olen jo kulkenut
miettien veljeni l�ht��.
kunpa tiet�isin minne h�n p��tyy.
jumalat suojelkoot h�nt� matkallaan."
J�rk�ht�v�t vankat kalliot.
vaeltavat kuu ja aurinko.
tuulet yltyv�t, myrskyt tyyntyv�t.
laivojansa aallot etsiv�t
"taivaalla t�hdet valaiskaa,
tulen vain min� tarvitsen.
luonnosta olen syntynyt,
edess�s' mit��n pelk�� en."