Min� olin uskottu mies.
n�ist� ihmeiden aikojen p�ivist� kirjaa pidin
varhaisin aamuin,
my�h�isin illoin.
kuin varjonaan kuljin,
kirjaten kuka hopeaan hukutetaan,
kuka juustopataan,
kuka taas kepiniskuihin ja milloin.
Joskus iltap�iv�aikaan
Kuningas nousee p�iv��n uuteen:
h�net hereille laulaa
hehkuposki-kerubikuoro.
ja pilvet pakenevat,
h�n nauttii aamiaisen s�ngyss�
hierojien huomassa,
kunnes onkin jo viinin vuoro...
Sen merkeiss� p�iv� joutuu y�ksi,
Ja seurue ker�� tarpeitaan
siirty�kseen ulos, jossa
puutarhoissa keijut soittaa
huilujaan, harppujaan:
on bakkanaalit
lehmuston varjoissa...
Silloin kuningas ymm�rt�� kansan onnen:
Oi onnea jakamatonta, jonka
kuningas kansalleen lahjoittaa
oi onnea kansan, joka saa
kuningastaan rakastaa!
Joskus kyll�styess��n
Juominkeihin, kesken leikin
kuninkaalliset k�det pesee
kultamaljassa, viiniss� valellen,
kuivaa ne palvelustyt�nvahvaan tukkaan,
kun samalla
alla kuninkaan pitelee
pottaa poika alaston, palellen...
...taas kuljeskelee p�iv� y�ksi,
Ja seurue ker�� tarpeitaan
siirty�kseen ulos, jossa
puutarhoissa enkelitkin
keralla keijujen soittavat:
onnen puistossa,
lehmuston varjoissa...
Hekin ymm�rt�v�t yhteisen onnen, siksi
Soittavat.
oi onnea...
Mekin ymm�rr�mme yhteisen onnen, siksi
Soitamme.
oi onnea...
Ja muistakaa: jos vain tahtookin niin h�n,
T�n kansan kauniit p��t putoaa!
oi onnea kansan, joka saa
kuninkaitaan rakastaa!